Harmaissa vietetty aika koettelee parisuhdetta. Kaikesta kuitenkin selviää, jos peruskivi on riittävän järeä.
Maksimissaan vuoteen venyvä armeijakomennus on monessa suhteessa poikkeuksellista aikaa. Kotiin ei pääse silloin kuin haluaa, on tehtävä mitä muut käskevät ja kaikkea toimintaa leimaavat erikoiset säännöt ja suositukset. Jopa vaatteet ovat kaikilla samanlaiset.
Lienee sanomattakin selvää, että jo perustarpeita myllertävä armeija koettelee myös parisuhdetta. Pariskunnan toinen puolisko jää rannalle odottamaan, kun toinen seilaa kohti tuntematonta. Varusmiespalvelus on koetinkivi, joka tapauksesta riippuen joko repii tai rakentaa parisuhdetta.
”Nykyään muutetaan niin nopeasti yhteen, että erillään oleminen saattaa tehdä ihan hyvää”, kertoo kasvatustieteen tohtori, parisuhdeneuvoja Tuula Pukkala.
”Armeija antaa mahdollisuuden opetella tervettä ikävöimistä, joka osaltaan vahvistaa parisuhdetta.” Pukkalan mukaan terve ikävöiminen rakentaa parin välille tunneyhteyttä, joka on omiaan vahvistamaan suhdetta.
”Ikävän tunne on erittäin hyvä, sillä se kuvastaa suhteen laatua. Ikävöinkö minä toista, kun hän ei ole läsnä?”, Pukkalaa kysyy.
”Kun yhteistä aikaa on normaalitilannetta vähemmän, on tärkeää miettiä, onko toisen kanssa vietetty aika yhtä onnea, vai puretaanko ensin oma turhautuneisuus ja paha olo. Tulee nähtyä monta erilaista tunnetta. On hyvä myös miettiä, mitä minä tuon puolisoni mieleen.”
Ikävöinnin lisäksi Pukkala nostaa esiin luottamuksen. Se on eräs tärkeimmistä parisuhteen rakennuspalikoista.
”Luottamus on iso kysymys sille, joka on kiinni harmaissa. Kykenenkö minä luottamaan puolisooni?” Varusmiespalvelus on monelle pariskunnalle ensimmäinen mahdollisuus tarkastella parisuhteen rajoja.
”Mikä on sallittua ja mikä ei”, Pukkala opastaa.
Tällä hän tarkoittaa esimerkiksi sitä, että voiko toinen pitää kiinni sovituista menoistaan silloin, kun puoliso tulee viikonlopuksi kotiin tai sitä, mitkä asiat ovat sallittuja toisen ollessa kiinni armeijassa.
”Armeijan aikana voi tarkastella, onko omille tarpeille tilaa. Jos jotain on sovittu, onko lupa mennä?”
”Kotona ei kannata katkeroitua, vaan keksiä itselleen mieluista tekemistä.”
Koetinkiveksi armeija muodostuu usein siinä vaiheessa, kun suhde on vielä kovin tuore.
”Parisuhteen alussa toisen kanssa haluaa viettää kaiken mahdollisen ajan. Tuore pariskunta elää suorastaan symbioosissa. Koetinkivet ja arki tulevat esiin jossain vaiheessa.”
Pukkalan mukaan varusmiespalvelus kannattaisi nähdä mahdollisuutena, jonka avulla voi testata suhteen toimivuutta. Hänen mielestään nykyään muutetaan liian nopeasti yhteen, jolloin parisuhteen arkikin nostaa päätään nopeammin.
Parisuhteen ylläpito on nykyään helpompaa kuin takavuosina. Kännykät ja esimerkiksi Facebook helpottavat yhteydenpitoa kotijoukkoihin.
”Näiden avulla voidaan luoda tunnerituaaleja”, Pukkala opastaa.
Tunnerituaalilla tarkoitetaan esimerkiksi tekstiviestiä, joka jää puolisoiden väliseksi asiaksi. Pukkalan mukaan tähän riittää pelkkä hymiökin. Rituaalin tarkoituksena on ilmoittaa, että toinen on mielessä, vaikka välimatkat ovat pitkät.
”Tulevaisuuden suunnitteleminen on myös erittäin hyvä keino suhteen lujittamiseksi. Yhdessä voidaan keskustella vaikka siitä, mitä tapahtuu kotiutumisen jälkeen.”
Ylläpidon avainasemassa on myös toisen tilanteen ymmärtäminen. Armeija on paikkana ja kokemuksena sellainen, että vastaavaa ei koeta toista kertaa elämässä.
”Toista pitää muistaa skarpata. On hyvä pitää toisen mieli mielessään”, Pukkala kertoo.
Yhteydenpidossa kannattaa muistaa myös perinteiset keinot, kuten kirjeet ja postikortit. Pienestä eleestä saattaa tulla tulevaisuuden voimavara.
”Tällaiset asiat luovat mukavia muistoja, jotka ovat valtava lääke tulevien vuosien vastoinkäymisille.”
Pukkala suosittelee myös päiväkirjan pitämistä.
”Sen voi halutessaan jakaa kotona olevan kanssa. Jos tähän on kiinnostusta, kirjoittaminen kannattaa”
Myös mieli on hyvä pitää positiivisena, vaikka armeijassa se saattaa olla toisinaan hankalaa.
”Optimismin ylläpito on tärkeää”, Pukkala summaa.
Teksti: Juho Kuorikoski, kuva: Timo Annanpalo
