
J.A. Mäki: Hermolomamatka
95 sivua. Like.
Hermolomamatka on Radiopuhelimet-yhtyeen laulajana tunnetun J.A. Mäen ensimmäinen sarjakuvaromaani. Se on kertomus juopon matkasta rauhoittumaan vanhaan kotikyläänsä. Päähenkilönsä Valtte Railon mielenliikkeiden mukaisesti tarina on krapulaisen aito mutta logiikan rajoituksilla leikkivä. Piirrosten perspektiivit ja selkeys vaihtelevat hauskasti Valten tunnelmien mukaan – tarvittaessa ne sekoavat ja luovat sulkeutuneisuutta aina juoppohulluuteen asti.
Kertojana Mäellä on sana hallussa, kuten myös mielikuvitus. Päähenkilö Valtte ei ole millään muotoa sympaattinen. Hän on äreä besserwisser, jonka suhteellisuudentajun viina lienee hämärtänyt. Bussikuski näyttäytyy hänelle apinana ja virolainen näyttää kaivavan taskustaan asetta, vaikka oikeasti hän kaivaa sieltä kynää. Valten elämäntarina avautuu kuitenkin hienovaraisesti.
Albumi on täynnä mehukkaita yksityiskohtia, kuten Varvilan ranta miljöineen sekä hautausmaalla näkyvä pokkaus Kalervo Palsalle. Lohduttomasta aiheesta huolimatta teoksesta löytyy riemukkaan aitoja hahmoja ja kosolti hauskaa.
Lopulta Valtesta tulee sympaattisempi, tai ainakin loogisesti selitettävissä oleva ihmispolo.
Brittibändin Suomen-valloitus kulttuurishokkeineen
Miettinen: LoveLies
256 sivua. Like.
Kimmo Miettinen, tuttavallisemmin pelkkä Miettinen, on vanhoilla päivillään ryhtynyt romaanikirjailijaksi. Aiemmin kotimaisen pienlehtikulttuurin edelläkävijänä, levy-yhtiöpomona ja radioäänenä tutuksi tullut Miettinen on ollut itse mukana kuvaamissaan maailmoissa, siinä hänen vahvuutensa.
Englantilaisen LoveLies-yhtyeen levytyssessioita ja kiertuetta 1980-luvun Suomessa kuvaava kirja on pitkälti kuin lukisi kiertuerepparia pienlehdestä. Eletty elämä on hyvä rakennusaine kirjailijalle. Miettinen on maininnut haluavansa siirtyä rockkirjoista rikoskirjallisuuden puolelle, mutta hänen vahvuutensa liittyvät niin vahvasti rockhenkisten kuvausten totuuspohjaisuuteen, etten suosittelisi siirtymään perinteisempään fiktioon ihan heti.
Miettisen tyyli kirjoittaa on henkilövetoista ja parhaimmillaan dialogeissa. Vaikka anekdootit huumeet varastavasta Ruotsin tullista ja muut vastaavat eivät olisikaan sataprosenttisesti totta, on LoveLiesissa uskottavuutta.
Toisaalta lähihistorian miljöön kuvausta olisi lukenut enemmänkin kuin ”kaurismäkeläinen kapakka”-tyylin kuvauksien verran.
Kaiken kaikkiaan Miettisen ylevä tavoite on ollut tehdä mukavaa ajanvietekirjallisuutta, ja siinä hän myös onnistuu.
Ulkopuolinen nuori oudossa maailmassa
Jarno Mällinen: Kieroonkasvukertomus
200 sivua. Like.
Jarno Mällinen on toinen esikoisromaaninsa julkaiseva Radiopuhelimet-muusikko tänä vuonna. Kieroonkasvukertomuus on itsenäinen rinnakkaisteos yhtyeen Tommi-näytelmälle. Tommi on murjottu koulupoika, joka on ymmällään maailmassa. Tommin ulkopuolisuus ei ihmetytä, sillä Mällinen saa riemastuttavalla lakonisuudella ihmisten arjen tapoineen ja arvoineen näyttämään täysin sekopäiseltä.
Nuoren miehen kasvuympäristöön kuuluvat niin ensikännit kuin pedofilian kokemus. Ikätovereiden kanssa kilpaillaan järjettömillä asioilla kuten fyysisellä kehityksellä ja sukupuolielämällä omasta ja toisten hyvinvoinnista välittämättä.
Tehdas on kaupunkia hallitseva, hitaasti tappava oravanpyörä. Sivistys ja taide, etenkin elokuvat vetoavat, mutta niihinkin Tommin suhde on pinnallinen.
Mällinen ei luo kirjassaan liian mustavalkoisia vastakkainasetteluita, mikä pistää oikeasti miettimään. Onko ongelma yksilössä vai maailmassa, jos mikään ei tunnu miellyttävältä? Viime kädessä vikaa lienee molemmissa. Elämä nyt vain on outoa, ja poikkeusyksilökin on Mälliselle lopulta roolihahmo muiden joukossa.
Varhaista sotakirjeenvaihtoa
Ksenofon & Petri Hiltunen: Anabasis. 1. osa – Kyyroksen sotaretki
64 sivua. Arktinen banaani.
Ksenofonin Anabasiksen sanotaan olevan maailman ensimmäinen sotareportaasi. Filosofi Sokrateen oppilas Ksenofon lähti kreikkalaisen palkka-armeijan mukaan Persiaan vuonna 401 eaa tekemään matkakertomusta. Kymmenentuhannen sotilaan joukko joutuu kuitenkin hallitsijansa pettämäksi ja heitteille, keskelle satojentuhansien vastustajien muodostamaa imperiumia.
Sarjakuvataiteilija Petri Hiltunen kuvaa omalla realistisella, paikoin jäykällä mutta myös majesteettisella tyylillään Ksenofonin edesottamuksia alivoimaisen ja uupuneen armeijan selvitymisyrityksistä. Johtajien taktikointi ja näiden henkilökohtaiset kokemukset elävät tarinassa rinnakkain. Teoksen toinen osa ilmestyy ensi vuonna. Koska ensimmäisissä 64 sivussa tarina ehtii vasta käynnistyä, ei jatkoa malttaisi odottaa.
Hiltunen on tehnyt viime vuosina myös Väinämöisen paluun kaltaista strippisarjakuvaa sekä Kalkkaro-nimistä jatkosarjaa sanomalehdille, mutta historia, eeppisyys ja fantasiahenkisyys ovat selkeästi miehen ominta alaa.
Renttukirjailijan koottuja haastatteluja
Charles Bukowski: Auringonvalo, tässä olen. Haastatteluja & kohtaamisia 1963-1993.
Toimittanut David Stephen Calonne. Suomentanut Seppo Lahtinen.
259 sivua. Sammakko.
Charles Bukowski tunnetaan liikanimellä ”vanha likainen mies”, mutta kuten useampi hänestä kirjoittanutkin huomaa, kirjailija puhui mielellään suoraan puhumisesta, mutta oli itse usein macho teeskentelijä. Herra Los Angelesin haastattelut ovat pitkälle samanlaista kuvastoa kuin hänen runonsa ja romaaninsa. Joskus Bukowski on karkea ja tekee hölmön oloisia yleistyksiä, joskus esiin taas pilkistää hänen lämmin puolensa.
Kirjassa on useita karmeita tarinoita miehen ankarasta lapsuudesta ja yksitoikkoisesta elämästä hanttihommien ja baarien välissä, mutta enimmäkseen Bukwoski tuntuu haluavan elämältä rauhaa, olutta ja radion, josta soi klassista.
Haastattelujen luonnehdinnat toistavat pidemmän päälle itseään, mutta joukossa on paljon hyviä ja oivaltaviakin kuvauksia miehestä, joka oli ristiriitainen, tai pikemminkin haluton julkkikseksi, mikä ilmeni tapana puhua haastatteluissa mitä milloinkin.
Muiden kuin tosifanien tuskin kannattaa tarttua tähän opukseen.
Seksihurjastelua ja eksyneitä ihmisiä
Kauko Röyhkä: Kreikkalainen salaatti
219 sivua. Like.
Kauko Röyhkä näyttää vakiinnuttaneen tahdin, jolla joka toinen hänen romaaninsa on laadukas ja joka toinen heppoisempi. Ikävä kyllä Kreikkalaisen salaatin kohdalle osui tällä kertaa olla edeltäjäänsä, sotakirjaa Kesä Kannaksella kehnompi työ.
Romaanissa on kolme tarinaa, jotka kulkevat rinnakkain ja ristikkäin ja päätyvät lopulta Kreikan saaristoon.
Päähenkilöillä, vanhalla naistenmiehellä, eronneella lesbolla ja riitaisalla lapsiperheellä, on kullakin käynnissä epätavallinen elämäntilanne, mutta toisaalta he kaikki ovat aivan tavallisia ihmisiä haaveineen, juoksemassa jonkin perässä mutta hukassa itsensä kanssa.
Kirjan tarinat eivät oikein lähde käyntiin. Kerronta on listamaista. Seksikohtauksissa, joita on paljon, Röyhkä innostuu, mutta nekin käyvät pidemmän päälle tylsiksi.
Röyhkälle ominaisesti Kreikkalainen salaatti on sujuva ja nopealukuinen, muttei kuitenkaan millään miehen parhaimmistoa. Rakenne on eheä kuin kirjoittajaopistosta, mutta tarinalta puuttuu fokus.
Rouhea köyhän kansan kuvaus
Torsti Lehtinen: Kun päättyy Pitkäsilta
239 sivua. Arktinen banaani
Työläiskirjallisuus on perinteisesti arvostettua Suomessa. Torsti Lehtisen Kun päättyy Pitkäsilta liippaisee läheltä kyseistä lajia, mutta tarkemmin ottaen se on sodanälkeisen Kallion työnvälttelyn ja pikkurikollisuuden kirjallisuutta.
Jos perinteisissä Suomi-klassikoissa kuten Köyhässä kansassa ja Työmiehen vaimossa kaikki menee kurjasti, Lehtisen opus asettuu pikemminkin Seitsemän veljeksen jatkumoon. Sen kerronta ja asenne on traagisuudessaankin pystypäistä, hauskaa ja hurjaa. Surkuttelemaan ei jäädä, vaikka oppikoulun parempi väki kummastelee vaatteissa juoksevaa lutikkaa.
Lehtinen kuvaa hienosti pyrkimystä inhimilliseen arvokkuuteen karuissa oloissa. Hänen henkilönsä eivät märehdi vaan elävät omalakisesti esivallan ja uraohjussuoritusten tuolla puolen.
Heikki Romppainen
