Star Trek tunnetaan jokaisessa maailman kolkassa. Kolmen tuotantokauden mittaisesta alkuperäissarjasta on vuosikymmenten aikana kasvanut kolossi, jonka vaikutukset populaarikulttuuriin ovat valtavat.
Taisteluplaneetta Galactica, Babylon 5, Tähtien sota ja Arthur C. Clarke. Tämän täyskäden täydentää Star Trek, televisioscifin arkkivaari, jonka ansiosta pussikaljoittelu ja mopoilu jäivät nuoruusvuosina vähälle. Kapteeni Kirkin ja hänen miehistönsä tutkimusmatkailu mullisti pienen pojan maailmankirjat ja leimasivat minut lopullisesti nörtiksi.
60-luvulla alkunsa saanut tieteisinstituutio on kasvanut reilussa neljässäkymmenessä vuodessa marginaaliryhmien riemusta massiiviseksi populaarikulttuurin jättiläisilmentymäksi, joka jättää myyntiluvuissa varjoonsa muun muassa sellaiset pientekijät kuin Eminemin ja Britney Spearsin. Star Trek edustaa edelleen tiukkaa nörtteyden ydintä, sillä tieteiskirjallisuus uhmaa voimakkaasti populismia vielä nykyäänkin. Ronald D. Mooren uusversio 70-luvun Taisteluplaneetta Galacticasta oli hyvä yritys siirtää sulkeutunutta nörttihupia kohti koko kansan harrastusta, mutta vakavista teemoistaan ja Time-lehden vuoden televisiosarja -valinnasta huolimatta kansan syvät rivit eivät tunnu ymmärtävän hyvän päälle.
Tieteisharrastajien lisäksi Star Trek on vaikuttanut myös moneen insinööriin. Esimerkiksi ensimmäisen matkapuhelimen keksinyt Martin Cooper on kertonut erääksi inspiraationsa lähteeksi Star Trekissa käytetyt kommunikaattorit. Sarjan vaikutukset näkyvät myös avaruusteknologiassa. Eräässä NASA:n satelliittiprojektissa pitkän matkan kiertolainen saa käyttövoimansa avaruudessa leijailevista vetyatomeista. Tämä moottoritekniikka tunnetaan Star Trekin maailmassa impulssiajona ja sen siirty-minen lähes suoraan fiktiosta reaalimaalimaan on mielenkiintoista. Vielä kun päästäisiin poimuajoon, niin voisimme siirtyä pois täältä galaksin syrjäseuduilta.
Tieteiskulttuurista puhuttaessa on hyvä tehdä linjaveto populismin ja populaarikulttuurin välille. Etenkin Star Trekin kohdalla tämä on tärkeää. Koska ilmiö on pysynyt koko historiansa ajan omassa karsinassaan, sitä ei ole tyhmennetty massoja varten. Star Trekin suurimpia ansioita on se, että sarja ei missään vaiheessa aliarvioi katsojiaan.
Kulttuuri elää jatkuvassa käymistilassa ja sama ilmiö on nähtävissä myös populaarikulttuurissa. Star Trek on vahvasti oman aikansa ilmentymä, sillä huolimatta tulevaisuuteen siirretystä tematiikastaan, koko ilmiö elää jatkuvasti myös tässä maailmassa. 60-luvulla populaarikulttuuri huusi synnyinparahduksensa hippiliikkeen, television yleistymisen ja rock-vallankumouksen voimin. Ajankuvalle leimallisesti kulttuurikriitikot ja taideharrastajat eivät nähneet kansalle sopivaa viihdetarjontaa osana eliitin kulttuuriharrastusta, mutta vastalauseista huolimatta televisio, elokuvat ja valtavirran musiikki on nykyään kulttuuria siinä missä kirjallisuus ja teatterikin. Star Trek syntyi samaan aikaan populaarikulttuurin kanssa ja sen vaikutukset tämän kulttuurin alalajin syntyyn ja kehitykseen ovat olleet mittavat. Sama ilmiö on tällä hetkellä tapahtumassa videopeleille. Pienen piirin puuhastelusta alkanut marginaaliharrastus on vuosien saatossa muuttunut koko kansan huviksi, jota voi myöntää harrastavansa häpeilemättä. Kulttuuripiireissä vastarinta on edelleen voimakasta, mutta uskon myös näiden patojen murtuvan, eikä siihen mene enää edes kovin pitkään.
2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen loppuessa Star Trek palaa alkuun uuden elokuvan myötä. Kapteeni Kirkin ja Spockin ensikohtaamisesta kertova elokuva nollaa kymmenien vuosien ikäisen tarinajatkumon, mutta peruspilarit murretaan tyylikkäästi ja ilmiön rikasta perintöä kunnioittaen.
Nyt on hyvä aika tarkastella tieteisfantasiaa oman aikansa ilmentymänä, sillä Star Trek on aina ollut enemmän kuin pelkkä tieteissarja. Nopeasti sarjan synnytyksen jälkeen se otti itsensä vakavasti ja kantoi osansa yhteiskuntakritiikin kasvavaan kekoon. Vaikka tähtiretket tapahtuvat kaukaisessa tulevaisuudessa, niillä on vankka jalansija myös tosimaailman tapahtumiin. Vuosia ensikosketuksen jälkeen, sivistyneenä insinöörinä, orastavana humanistina ja paatuneena tieteisnörttinä Star Trek avasi minulla täysin uuden maailman. Rivien välistä löytyy uskomaton määrä kritiikkiä julkaisuhetkellä vallitseviin maailmanoloihin ja paljon sellaista, mikä on fiktion siivin lentänyt osaksi reaalimaailmaa. Osansa ruoskinnasta saavat niin rotuerottelu, kommunismi, Kylmä sota kuin Yhdysvaltojen rooli maailmanpoliisinakin. Pitäkää penkeistänne ja kiinnittäkää turvavyönne, siirrymme poimunopeuteen.
Eugene Wesley Roddenberry oli koulutukseltaan poliisi. Kun eräs viiksekäs saksalainen aloitti Euroopan kiertueensa 40-luvulla, juuri lentolupakirjansa saanut Roddenberry sai komennuksen Yhdysvaltojen ilmavoimiin. Tyynenmeren taisteluiden jälkeen hän lensi hetken aikaa linjalentokoneita Pan Amille, kunnes löi lentäjänlasit tiskiin ja ryhtyi käsikirjoittajaksi.
Genen läpimurto antoi odottaa itseään. 50- ja 60-luvuilla miehen kynä suorastaan savusi, mutta menestys jäi yrityksistä huolimatta saavuttamatta. Konkurssin lymytessä nurkan takana epätoivoinen käsikirjoittaja kääntyi hyvän ystävänsä, brittiläisen tieteiskirjailija Arthur C. Clarken puoleen. Clarke onnistui valamaan uskoa Roddenberryyn ja pitkällisen yrittämisen jälkeen odotettu läpimurto tapahtui.
Avaruustekniikasta kiinnostunut humanisti ei onneksi luovuttanut, sillä vuonna 1966 alkunsa saanut Star Trek nosti Roddenberryn maailmanmaineeseen ja nopeasti hänet kanonisoitiin kiintotähdeksi populaarikulttuurin taivaankannelle. Vuonna 1991 menehtynyttä Roddenberryä voidaan luonnehtia erääksi scifigenren suurvaikuttajaksi, sillä hänen elämäntyönsä on käytännössä luonut nykyisen televisiossa nähdyn tieteistarjonnan. Tribuuttina elämäntyölleen Kanarian saarilta laukaistu Pegasus-luotain kuljetti osan Roddenberryn tuhkatuista jäänteistä avaruuteen, jolloin Gene pääsi osaksi rakastamaansa kosmosta.
Televisioscifi oli 60-luvulla pääasiassa halvalla tuotettujen sekundakauhupätkien leipälaji, joten NBC-televisioyhtiö suhtautui ymmärrettävästi varsin nuivasti Roddenberryn lempilapseen. Onneksi Roddenberryssa oli hieman myyntimiehen vikaa, sillä hän kertoi sarjansa olevan tulevaisuuteen sijoittuva länkkäri. Villi länsi eli 60-luvulla suosionsa piikkikautta, joten avaruutta kartoittava John Wayne sai välittömästi dollarinkuvat vilkkumaan televisiopamppujen silmissä. Roddenberry ei olisi voinut enempää valehdella, sillä punanahkoja kurittavan Waynen sijaan televisioyhtiö sai rohkean ja kantaaottavan televisiosarjan, jonka oli kirjoittanut humanisti.
Alun perin viisikautiseksi suunnitellulle sarjalle näytettiin vihreää valoa vuonna 1966, mutta katsojalukujen vuoksi CBS veti sarjalta maton alta kolmen tuotantokauden jälkeen. Loppu oli lähellä jo ensimmäisen kauden jälkeen, mutta fanien kirjekampanja onnistui kääntämään tuotantoyhtiön sikariportaan päät. Jälkikäteen tehtyjen tutkimuksien valossa Star Trekin lopetuspäätös oli ennenaikainen, sillä huonosta esitysajankohdasta huolimatta mainokset upposivat Star Trekin katsojiin.
Pienestä alkunsa saanut tieteissarja on vuosien saatossa kasvanut maailman tunnetuimmaksi scifibrändiksi, jonka faneja on maailman jokaisessa kolkassa. Se on toiminut paitsi tieteisfantasian, mutta myös televisiodraaman esitaistelijana, sillä Star Trek on eräs varhaisimmista televisiosarjoista, jotka uskalsivat ottaa kantaa reaalimaaliman ongelmiin fiktion avulla. Alkuperäinen televisiosarja on saanut neljä jälkeläistä (Star Trek: Uusi sukupolvi, Star Trek: Deep Space Nine, Star Trek Voyager ja Star Trek: Enterprise) sekä yksitoista elokuvaa. Televisioviihteen lisäksi Trek on jättänyt pysyvän jälkensä populaarikulttuuriin ja tieteisgenren peruskonventioihin. Sarja esitteli ensimmäisen valoa suurempiin nopeuksiin kykenevän poimuajon ja teleportaation.
Gene Roddenberryn tulevaisuusvisio oli tuon ajan tieteiselokuvista poiketen erittäin optimistinen ja sotimisen sijaan koko ihmiskunta oli yhdistänyt voimansa yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. Avaruus, tuo käymättömistä korpimaista vihoviimeinen oli ihmisten leikkikenttä, meri, joka oli tehty yksinomaan suunnattomien avaruusalusten, tähtilaivojen, purjehdittavaksi. Humaani näkökulma onnistui erottamaan Star Trekin tuon ajan muusta televisiotuotannosta, sillä väkivalta ja heikompien tuhoaminen oli valitettavan arkipäiväistä tuon ajan televisioviihteessä. Väkivalta ei ollut yhtä graafista kuin nykyään, mutta sitä oli vähintään yhtä paljon. 60-luvun televisioviihde oli myös erittäin uskonnollissävytteistä, mutta agnostikoksi tunnustautunut Roddenberry vältteli näiden teemojen käyttöä sarjassaan muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Vaikka tämä tuntuu normaalilta nykyajan maailmankuvaa tarkasteltaessa, 60-luvulla ateismi oli erittäin poikkeavaa.
Sarjan pääosassa nähtiin tähtilaiva Enterprisen miehistö. Yhdistyneiden planeettojen liiton upseerit ja tiedemiehet tutkivat kartoittamatonta avaruutta viiden vuoden ajan. He olivat rauhan asialla. Kapteeni James T. Kirkin luotsaama Enterprise levitti kosmista ilosanomaa kaikelle kansalle. Rauhallisen tutkimusmatkailun ohessa Enterprise joutui miehistöineen usein vaikeidenkin valintojen eteen, mutta yleensä ongelmat ratkesivat väkivallan sijaan aivotyöskentelyllä. Pasifistinen perusasetelma on eräs Star Trekin tärkeimmistä genreuudistuksista. Se on käytännössä sama asia, kuin mitä Tanssii susien kanssa oli lännenelokuville. Revolvereillaan keskusteleva John Wayne sai väistyä herkän Kevin Costnerin tieltä ja intiaaneja ei kuvattu verenhimoisina raakalaisina.
William Shatnerin esittämän kapteeni Kirkin oikeana kätenä toimi tiedeupseeri Spock. Star Trekin rakenteessa on aina joku ulkopuolinen tarkkailija ja alkuperäissarjassa tässä roolissa nähtiin Leonard Nimoyn esittämä vulkaani Spock. Toisin kuin ihmiset, vulkaanit suhtautuvat kaikkeen logiikan avulla. Huomattavasti vanhempi rotu on evoluutionsa aikana kuolettanut kaikki tunteet järjen tieltä, joten Spock tuo riittävän vastavoiman sydäntään seuraavalla, usein myös varsin kuumatunteiselle kapteeni Kirkille. Sarjan tematiikassa on paljon viitteitä Herman Melvillen kirjaklassikko Moby Dickiin, sillä kuumatunteista Kirkiä verrataan usein kirjan kapteeni Ahabiin. Vertauskuva toteutuu myös käytännön tasolla televisiosarjan toisen tuotantokauden jaksossa Obsession, kun Shatnerin vuorosanoihin on otettu lainauksia suoraan kirjasta. Star Trek koostui yhden tai maksimissaan kahden jakson mittaisista tarinoista. Hahmot palasivat takaisin nollatilaan aina uuden jakson alkaessa. Star Trek muuttui jatkuvajuoniseksi vasta Voyagerin aikana, sillä episodipohjainen rakenne tarjosi vapaammat kädet myös käsikirjoittajille, Useista eri kirjoittajista koostuva kollektiivi pystyi näin kirjoittamaan useita jaksoja valmiiksi tietämättä toistensa tekemisistä, sillä hahmot palasivat takaisin oletustilaan aina jakson päättyessä.
William Shatner jatkoi uraansa Star Trekin jälkeen, mutta Nimoy jäi roolinsa vangiksi. Vuonna 2009 valmistuneen uuden elokuvan vanavedessä Nimoy on leikkimielisesti varoitellut Spockin roolin perinyttä Zachary Quintoa Spockin suippokorvien mukanaan tulevista lieveilmiöistä. Nimoyn Spock on jättänyt myös jälkensä televisiohistoriaan, sillä hahmon tuntevat kaikki populaarikulttuurista perillä olevat. Vaikka Nimoyta voi hyvällä syyllä kutsua yhden roolin mieheksi, hän on ainakin tehnyt työnsä viimeisen päälle hyvin.
Pääosakolmikon viimeinen lenkki oli DeForest Kelleyn esittämä Leonard McCoy. Enterprisen lääkäri on sarkastinen moottoriturpa, jonka maailmankuva meni iloisesti ristiin Spockin kanssa. DeForest Kelley menehtyi syöpään vuonna 2007 ollen samalla ensimmäinen alkuperäissarjan miehistön jäsen, joka on siirtynyt taivaallisille tähtikentille.
Shatnerin, Nimoyn ja Kelleyn muodostama kolmikko on Star Trekin tarinajatkumon ydin. Loput Enterprisen avainmiehistöstä ovat aikakauden normeista poiketen kokoelma erilaisia etnisiä vähemmistöjä. Nichelle Nicholsin esittämä luutnantti Uhura on eräs televisiohistorian ensimmäisistä afroamerikkalaisista näyttelijöistä, joille tarjottiin muun kuin palvelusväen roolia. George Takein esittämä ruorimies Hikaru Sulu on japanilainen ja aksentistaan tunnettu käyttöpäällikkö Montgomery Scott on kotoisin Skotlannista. Laajalla skaalalla valittu miehistö helpotti katsojia samaistumaan henkilöhahmoihin ja valoi uskoa tasa-arvoisesta tulevaisuudesta. Tietyssä mielessä Star Trekillä oli lusikkansa syvällä valtoimenaan vellovassa rotusopassa.
Suurin mullistus henkilöhahmokaartiin saatiin sarjan toisen tuotantokauden alussa. Sulua esittävä George Takei työskenteli samaan aikaan Vietnamiin sijoittuvan Vihreät baretit -televisiosarjan parissa, joten hänen aisaparikseen käsikirjoitettiin venäläinen luutnantti Pavel Chekov. Walter Koenigin esittämä Chekov on monella tavalla äärimmäisen tärkeä hahmo, sillä 60-luvulla vaikuttaneen Kylmän sodan aikaan jännitteet Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton välillä olivat melkoiset. Kun iloiseen rotusekamelskaan lisättiin slaavilaista verta, Star Trekin rooliasetelmaa voidaan hyvällä syyllä kuvata poikkeuksellisen monimuotoiseksi. Chekovin rooli ottaa vahvasti kantaa vastakkainasetteluun, sillä aikakauden media kuvasi Neuvostoliiton suureksi saatanaksi, sivistyneen yhteiskunnan viholliseksi. Neuvostoliitto ja kommunismi ovat avoimesti esille sarjan muussakin tematiikassa, sillä ydinvarustelu ja kahden supervallan välinen kusemiskilpailu mahdollisti herkullisen asetelman myös mielikuvitusmaailman vastakkainasettelulle.
Yhteisen hyvän eteen taisteleva tähtiliitto tarvitsi myös vastustajan, sillä jokaisessa tarinassa on oltava myös vihollisia. Klingoni-imperiumi, aggressiivinen soturikansa, toimi yksinään ja vastusti yhtenäistä ja rauhanomaista tulevaisuutta.
Kylmä sota oli voimissaan, joten jokainen voi tässä vaiheessa vetää paksun punaisen viivan klingoneista Neuvostoliittoon. Yhtäläisyyksien määrä on suorastaan häkellyttävä: jo valmiiksi resurssiköyhä sivilisaatio syytää kaikki voimavaransa aseteknologiaan, kasvoton puolue päättää koko kansakunnan asioista ja täysmittaisen sodan pelko on jatkuvasti läsnä. Herkullisista asetelmista huolimatta alkuperäissarjan klingonit olivat erittäin mustavalkoisia vihollisia, sillä kantaaottavuudestaan huolimatta CBS ei halunnut lietsoa televisiosarjansa välityksellä aikansa supervaltoja yhtään lähemmäs kolmatta maailmansotaa. Kronos-planeetalta kotoisin olevat jylhät soturit elivät voimakkaan kunniakäsityksen mukaan ja heidät on kuvattu usein primitiivisiksi raakalaisiksi.
60-luvun loppupuolella tasa-arvo oli varsin tuntematon käsite, mutta Star Trek tarttui rohkeasti pirua sarvista. Valkoisen miehistön sijaan Enterprisen komentosilta koostui etnisien ryhmien cocktailista ja kapteenia lukuun ottamatta henkilökuntaa ei lokeroitu arvoasteikon mukaan. Star Trek ravisutti useaan otteeseen kuumana porisevaa rotukattilaa, sillä se esitteli muun muassa ensimmäisen mustan naisen ja valkoisen miehen välisen suudelman television historiassa. Näyttelijätär Whoopi Goldberg muistelee eräässä haastattelussa ensimmäistä näkemäänsä Star Trekin jaksoa näin: ”Muistan, kun näin (afroamerikkalaisen) luutnantti Uhuran Enterprisen komentosillalla. Juoksin välittömästi keittiöön kertomaan äidilleni, että televisiossa on musta nainen, joka ei ole piika tai palvelusväkeä”. Goldberg esiintyi myöhemmin Star Trekin tarinaa jatkaneessa Uudessa sukupolvessa.
Uhuraa esittävä Nichelle Nichols on useissa lähteissä kuvattu afroamerikkalaisten esitaistelijaksi, sillä vastuullisessa tehtävässä toimiva vähemmistön edustaja oli todellinen harvinaisuus taantumuksellisten periaatteiden vuosikymmenellä. Nichols oli aikeissa lopettaa esiintymisen, mutta pastori Martin Luther nuoremman onnistui vakuuttamaan hänet tehtävänsä tärkeydestä.
Kun vastaanottimet hiljenivät vuonna 1969, Star Trek jatkoi matkaa muistoissa. NASA:n ensimmäinen avaruussukkula nimettiin uudelleen Enterpriseksi valtaisan kirjepainostuksen jälkeen vuonna 1976. Vaikka sukkula ei koskaan irtautunutkaan maan vetovoimakentästä, sillä on edelleen oma paikkansa Smithsonianin museossa.
Tähtiretket valkokankaalla
Star Trek oli jalostunut kulttisarjaksi pienessä tieteisharrastajien piirissä. Tieteisfantasian lopullinen läpimurto tapahtui kuitenkin tyystin toisen tekijän kuin Star Trekin toimesta. George Lucasin Tähtien sota paljastui ilmestyessään vuonna 1977 todelliseksi kassamagneetiksi, joka jätti pysyvät jäljet elokuvateollisuuteen. Yhtäkkiä scifi olikin suosittua. Tähtien sodan vanavedessä myös Star Trek päätti astua ulos kaapista.
Gene Roddenberry oli luonnostellut uutta televisiosarjaa nimeltä Star Trek: Phase II. Sarjan esituotanto oli jo hyvässä vaiheessa, mutta George Lucasin elokuvaprojekti käänsi tuotantoyhtiön kelkan. Uuden televisiosarjan oli tarkoitus jatkaa alkuperäisen miehistön tarinaa, mutta uusilla henkilöhahmoilla höystettynä. Leonard Nimoy oli jo sarjasuunnitelman aikana tyrmännyt ehdotuksen palata Spockin rooliin, sillä hänen mielestään suippokorvan esittäminen oli vienyt loputkin miehen uskottavuudesta näyttelijänä. Pitkän kirjeenvaihdon jälkeen Shatnerin ja Roddenberryn yhteiset ponnistelut tuottivat tulosta ja Leonard Nimoy nähtiin jälleen tutussa roolissa. Ilkeät huhut kertovat, että vasta elokuvasovitus sai Nimoyn suostumaan rooliin, sillä televisioversio ei olisi enää riittänyt kunnianhimoiselle näyttelijälle. Vaikka televisiosarjasta ei tullutkaan konseptia valmiimpaa tuotetta, Alan Dean Fosterin käsikirjoittama pilottijakso pystyttiin muokkaamaan elokuvaksi kohtuullisen pienellä vaivalla.
Vuonna 1979 julkaistun elokuvasarjan esikoinen oli imenyt paljon vaikutteita Stanley Kubrickin ja Arthur C. Clarken yhteistyössä tekemästä Avaruusseikkailu 2001:stä ja kertoi varsin psykideelisin sävyin koristellun tarinan ihmisrodun kohtaamisesta uuden muukalaisrodun kanssa. Elokuvalla oli liian ylevät päämäärät, joten se jäi kauas kaupallisista tavoitteistaan. Tähtien sodan viitoittama tie kantoi elokuvan kuitenkin omilleen, joka oli jatkon kannalta erittäin tärkeä asia. Nämä kaksi elokuvaa aloittivat myös näihin päiviin asti jatkuneen vastakkainasettelun kahden brändin välillä, joka vielä nykyäänkin istuu itsepintaisesti tieteisharrastajien keskuudessa. Jos haluat olla katu-uskottava trendipelle, Tähtien sota on oikea valinta. Star Trekista pitävät leimataan yhä edelleen nörteiksi.
Kymmenen vuotta on pitkä aika televisiomaailmassa, mutta erikoistehosteiden saralla se on jo ikuisuus. Alkuperäissarja hurmasi katsojansa ällistyttävillä avaruusnäkymillään, mutta suttuiset alukset ja oksennusta muistuttavat planeettanäkymät eivät enää katsojille 70-luvulla riittäneet. Tähtien sota nosti kertalaakista erikoistehosteiden vaatimustason aivan toiseksi ja Star Trekin oli pystyttävä vastaamaan. Tuttu alusmalli uusittiin ja elokuvasarjassa nähdään tutun Enterprisen virtaviivaistettu isoveli. Etenkin erikoistehosteiden suhteen Star Trek on ollut aina elokuvamaailman edelläkävijä.
Vuonna 1982 Enterprisen miehistö palasi ruutuun televisiosarjan tapahtumia jatkavassa Khanin vihassa. Kirkin, Spockin ja kumppaneiden toinen elokuvakomennus paljastui nopeasti erääksi kaikkien aikojen parhaimmista tieteiselokuvista, jossa oli toistaiseksi Trek-universumin suurin käänne. Spock uhrasi itsensä, jotta hän pystyi pelastamaan kumppaninsa. Khanin viha oli tematiikaltaan huomattavasti lähempänä alkuperäistä televisiosarjaa kuin ensimmäistä elokuvaa. Tämä on yksinomaan hyvä asia, sillä debyyttielokuva oli liian korkealentoinen fanien mieleen, kun taas korkeakulttuurin harrastajat lyttäsivät leffan aihepiirinsä perusteella.
Erikoistehosteissa Star Trekin toinen elokuvasovitus nosti jälleen rimaa, sillä se esitteli ensimmäisenä pintakuvioiduilla polygoneilla toteutettuja tietokonetehosteita. Vaikka tietokonegrafiikka on nykyään todella arkipäiväistä elokuvissa, vuonna 1982 tämä oli jotain todella uutta ja ihmeellistä. Piilomerkitysten valossa tarkasteltuna elokuva paljastui pettymykseksi. Eriarvoisuuden ja eristäytymisen aiheuttamien mielenterveysongelmien pintapuoliseen analyysiin keskittyvä elokuva ei tarjonnut kovin suuria merkityksiä yhteiskunnallisesti tarkasteltuna. Sen sijaan tunnetasolla menetyksien käsitteleminen oli fantasia-aiheisessa elokuvassa täysin uusi piirre. Spockin kuoleman ohella kapteeni Kirk joutui luopumaan ainoasta pojastaan. Tietyt piirit ovat yrittäneet etsiä Kirk-poika-yhteydestä viitteitä raamatun vanhaan testamenttiin ja Abrahamin tarinaan, mutta selitykset tämän asian tiimoilta ovat paljastuneet väkisin väännetyiksi. Star Trek ei ole koskaan kumartanut uskonnoille.
Koska tuttu suippokorva oli potkaissut tyhjää, kolmas elokuva keskittyi suuren budjetin saattelemana Spockin palauttamiseen. Klingonit olivat saaneet vihiä edelliselokuvassa esitellystä tuomionpäivän aseesta, joten pelastusmatkan lisävivahteeksi tarjottiin maailman pelastamista. Kolmas Star Trek -elokuva on erinomaisen hyvä seikkailuleffa, mutta edeltäjänsä korkealentoisista sfääreistä se jää kauas. Spock säilöi henkensä tohtori McCoyn ruumiiseen, joten suippokorvan siirtyminen autuaammille metsästysmaille kävi tuskin koskaan elokuvia kustantavan Paramount Studiosin sikariportaan mielissä. Kuten arvata saattaa, elokuvan loppuratkaisu tuhoaa inhat klingonit, mutta Kirk joutuu uhraamaan Enterprisen yhteisen hyvän edessä. Spock palaa takaisin remmiin ja Kirk joutuu vastaamaan Klingoni-imperiumin esittämiin syytöksiin Tähtiliiton oikeussalissa. Elokuva asettaa puntariin niin yhteisen hyvän ja omat halut kuin ystävyyden ja yhteistyön merkityksetkin.
Kolmatta osaa varten klingoneille kirjoitettiin kokonaan oma kielensä. Kielitietelijä Marc Okrand kynäili soturikansalle kieliopin, josta hän leikkimielisesti jätti kokonaan olla-verbin pois. Nevostoliittoviittaukset vahvistuivat entisestään, sillä venäjän kielioppi ei myöskään tunnista kyseistä verbiä. Kieliopin lisäksi klingonit saivat kokonaan oman kirjaimistonsa ja kielen harrastamisesta on vuosien saatossa tullut erittäin suosittu harrastus tieteispiirin keskuudessa. Klingoniin viitataan nykyisin monissa televisiosarjoissa, joista viimeisimpänä esimerkkinä SubTV:n esittämä Rillit huurussa -televisiosarja, missä huumoria revitään nörttien elämäntavasta.
80-luvun taittuessa kohti ysäriä Star Trek jatkoi taivaltaan. Neljäs elokuvasovitus on eräs leffasarjan timanttisimmista adaptaatioista, sillä pieni budjetti asetti tiettyjä rajoitteita kerronnan suhteen. Leonard Nimoyn käsikirjoittama ja ohjaama tarina siirsi Klingonien sotalinnulla matkaansa taittavan miehistön menneisyyden Maahan. Ryhävalaiden kanssa kommunikoiva muukalaisrotu uhkasi tuhota Maapallon, sillä 2000-luvun ryöstösaalistus oli tappanut valaat sukupuuttoon. Kirk miehistöineen matkusti ajassa menneisyyteen noutamaan ryhävalaita ja siinä sivussa pelastivat maailman.
Lajien monimuotoisuuden säilyttäminen oli eräs 80-luvun suurimmista ympäristöponnisteluista. Star Trek otti kantaa uhanalaisten lajien häviämiseen ryhävalasesimerkkinsä kautta. Viitteet eivät ole elokuvassa mitenkään hienovaraisia, sillä sukupuuttoon johtava ryöstösaalistus käy hyvin selväksi juonen edetessä.
Trek-elokuvien virta jatkui nelosen jälkeen tasaisena. Menestystä seurasi liuta uusia juonenkäänteitä, mutta erikoisesti Star Trek -elokuvista parittomat olivat aina huomattavasti parillisia huonompia. Letkaa seurannut viitososa pamautti tauluun sellaiset pohjat, että niitä ei vielä toistaiseksi ole yksikään leffasovitus alittanut ja toivottavasti ei alitakaan. Spockin velipuoli Sybok kaappaa Enterprisen ja siirtyy kohti galaksin keskustaa toiveinaan löytää siellä piilotteleva jumala. Star Trekille poikkeuksellisesti uskonnolliset teemat olivat viidennen elokuvan kantava voima, mutta käsikirjoitus ja etenkin vesitetty loppu onnistuivat käytännössä tuhoamaan elokuvan viimeisetkin uskottavuuden rippeet.
Viides elokuva on myös erikoistehosteidensa puolesta onnettomin valkokankaalla nähty Star Trek, sillä aiemmista osista tuttu Interactive Light & Magic -studio oli kiireinen toisten projektien parissa ja tehosteet jouduttiin teettämään toisen firman toimesta. Avaruusnäkymät tuovat mieleen lähinnä alkuperäisen televisiosarjan ja ovat kautta linjan todella ankeaa katsottavaa.
Elokuvaputken alkuperäisnäyttelijöiden osalta katkaiseva Star Trek VI: The Undiscovered Country kirjoitti Star Trekin tarinajatkumoon erittäin mielenkiintoisen luvun. 90-luvun alkupuolella julkaistu elokuva sattui samaan rakoon idän kaatumisen kanssa, joten Star Trek -universumissa otettiin kommunismin katoamiseen kantaa. Alun perin kuudennen elokuvan piti kertoa Kirkin ja Spockin ensikohtaamisesta tähtiliiton akatemiassa, mutta Neuvostoliiton ja Berliinin muurin romahtaminen vaativat toimintaa myös lumeuniversumissa. Klingonien, Trek-maailman kommareiden kotiplaneetta Kronos tuhoutui ja nopeasti avaruuden herrarodusta tuli pakolaisia. Ehtaan YYA-henkeen Yhdistyneiden planeettojen liitto kantoi kortensa kekoon, mutta voimakkaalle soturisivilisaatiolle avun vastaanottaminen heikommilta oli kova paikka.
Kuudennen Star Trek -elokuvan tapahtumien rinnastaminen tosimaailmaan on kenties läpinäkyvin ja itselleni tutuin yhteiskuntakritiikin ilmentymä. Viimeistään kuuden elokuvan avulla Star Trek lunasti paikkansa vakavasti otettavana populaarikulttuurin osana ja tapahtuma on myös oivallinen osoitus siitä, kuinka fiktion avulla voidaan tarkastella myös tosimaailman ilmentymiä. Kun Shatner kumppaneineen siirtyi viimeisen kerran Enterprisella poimuajoon, se kirjasi viimeisen alaviitteen erääseen tieteishistorian aikakausista.
Seitsemäs Star Trek -elokuva, Generations, siirsi lopullisesti elokuvien vetovastuun kapteeni Kirkin harteilta Uuden sukupolven kapteeni Picardille. Generationsin loppuratkaisussa Kirk heittää avaruuslusikan nurkkaan, mutta kiivaimman avaruustaistelun sijaan Shatner potkaisee tyhjää planeetan pinnalla mitäänsanomattoman lopputaistelun päätteeksi. Tämä on anteeksiantamaton virhe käsikirjoittajilta, sillä eräs maailman legendaarisimmista tieteishahmoista olisi ansainnut kuolla komentosillalla vaiheistulituksen saattelemana. Kosminen sukupolvenvaihdos on ylevistä tarkoitusperistään taas sieltä leffa-Trekin huonommalta puolelta.
Temaattisesti Generations pyörii terrorismin ja uskonnollisten alaviitteiden ympärillä. Entinen tiedemies Soran räjäyttelee planeettoja energianauhan tieltä, sillä nauhan sisällä on paratiisi. Itsemurhapommittajia ja terroristiverkostoja kritisoiva käsikirjoitus osuu teemoiltaan maaliin, mutta kerronta itsessään ontuu. Pöhöttynyt Shatner vaihdetaan oikeassa vaiheessa tuoreempaan Patrick Stewartin esittämään Picardiin, mutta käsikirjoitus ja elokuvan toteutus ovat kaukana nappisuorituksesta. Elokuvan loppumetreillä D-mallin Enterprise tuhotaan, mutta maailmankaikkeus on jälleen pelastettu.
Kun vetovastuu oli siirretty Uudelle sukupolvelle, seuraavaksi valkokankailla saatiin nauttia jälleen rautaisannos laatuscifiä. Star Trek: Ensimmäinen yhteys on Khanin vihan rinnalla ehdottomasti parasta Star Trekiä. Kyborgirotu Borgien invaasiosta kertova elokuva pyöri aikamatkailun ympärillä ja kertoi samalla ihmisten ensimmäisestä kontaktista muukalaisrotu vulkaanien kanssa. Elokuvan taustalta löytyy paljon kritiikkiä sotaa vastaan. Tärkeässä asemassa on myös yhteisten ponnistelujen merkitys ja luovuttaminen. Kapteeni Picard joutuu elokuvien loppumetreillä luopumaan rakkaasta Enterprisestaan, sillä sen tuhoaminen on ainoa keino Borgien pysäyttämiseksi.
Jälleen kerran käsikirjoittajat ovat kaivaneet avukseen Moby Dickin. Tätä romaania sovelletaan ensimmäistä kertaa Uudessa sukupolvessa ja intertekstuaalisuuden määrä on suorastaan huimaava. Televisiosarjan aikana Borgit kaappaavat kapteeni Picardin ja muokkaavat tämän rotunsa edustajaksi. Kapteeni pelastuu miehistönsä neuvokkuuden ansiosta, mutta tapahtumasarja jättää kapteeniin ikuiset arvet. Ensimmäistä kertaa pasifistisen kapteenin luonteessa on kostonhalua ja puhdasta raivoa, kun hän jakaa oikeutta Borgeille Enterprisen käytävillä. Vasta kärkkään naisinsinööri Sloanen painostamana Picard ymmärtää, että alus on uhrattava ihmiskunnan pelastamiseksi.
Elokuva esitteli ensimmäistä kertaa uuden E-mallin Enterprisen, joka oli huomattavasti edeltäjäänsä kookkaampi ja virtaviivaisempi alusmalli. Huonosti menestyneen seitsemännen elokuvan jälkimainingeissa Star Trekin toteutus lähestyi jälleen televisiosarjan rakennetta. Uuden alusmallin saattelema perustilan nollaus oli helpompaa ja Borgit olivat huomattavasti Sorania mielenkiintoisempi vastustaja. Elokuvan käsikirjoittivat Brannon Braga ja Ronald D. Moore ja etenkin Mooren kädenjälki on nähtävissä tummasävyisenä kerrontana. Moore on jatkanut uraansa Star Trekin jälkeen Taisteluplaneetta Galactican parissa.
Kahdeksannen Star Trekin ohjaajaksi valikoitui Enterprisen försti William Rikeria esittävä Jonathan Frakes, joka onnistui tehtävässään suorastaan erinomaisesti. Frakes sai produktion aika lempinimekseen Two-Takes-Frakes, sillä otto saatiin yleensä purkkiin viimeistään toisella kerralla. Elokuva oli myös eräs kaikkien aikojen menestyksekkäimmistä elokuvista. Menestys poiki myös Oscar-ehdokkuuden parhaasta puvustuksesta, mutta pysti jäi silti pokkaamatta. Vaikka Star Trek -elokuvat ovat usein olleet ehdolla Oscar-palkintoa varten, menestys ei vielä toistaiseksi ole riittänyt siivittämään tieteisinstituutiota voittoon asti. Tänä vuonna saattaisi olla tehostepuolella mahdollisuuksia, mutta James Cameronin Avatar uskoakseni vie uusinta Star Trekiä tällä saralla. Frakes palasi ohjaajan paikalle jo seuraavassa elokuvassa. Riiston, alistamisen ja romantiikan ympärillä pyörivä Star Trek: Kapina on jälleen paritonta Trek-kamaa sanan varsinaisessa merkityksessä. Kaukaisen tähtisumun keskellä on planeetta nimeltä Ba’ku. Sen asukkaat ovat päässeet osalliseksi ikuisesta nuoruudesta ja tämä kiinnostaa Tähtiliiton ohella myös ahnetta Son’a-muukalaisrotua. Resurssien perässä ramppaava Tähtiliitto tuo vahvasti mieleen Yhdysvaltojen Lähi-idän öljyretket, sillä yhtäläisyydet ovat melkoiset.
Vaikka juonirakenteessa ja tematiikassa on ideaa, toteutus ontuu pahasti. Siirappiset lemmenkohtaukset eivät toimi ja tarina on epäuskottava. Yhdeksäs osa sisältää jo paljon viitteitä Star Trekin alkavasta alamäestä, mutta vasta kymmenes elokuva onnistui lopullisesti räjäyttämään pohjan tieteisklassikolta. Romulaanien vuosituhansia vanha valtakunta on joutunut vallankaappauksen kohteeksi ja valta on ajautunut kaksoisplaneetan pimeää puolta hallitsevien remuslaisten käsiin. Planeetan uudeksi keisariksi on senaatin kukistamisen jälkeen nimitetty Jean Luc Picardin klooni, jonka romulaanit ovat tehtailleet salamurhaa varten.
Mielenkiintoisista lähtökohdistaan huolimatta Star Trek: Nemesis floppasi täysin. Lopputulos on massoille tyhmennetty toimintaseikkailu, jossa ei ole loppujen lopuksi mitään järkeä. Tehosteilla koristeltu rymistely suorastaan huokuu tyhmiä ratkaisuja ja juoniaukkoja. Etenkin umpityperä loppuratkaisu nostaa karvat pystyyn.
Kymmenennellä Star Trek -elokuvalla ei ole mitään muutakaan sanottavaa, sillä se on ensimmäinen Star Trek -elokuva, joka on irrallaan arkitodellisuudesta. Kalkkunaksi paljastunut elokuva oli pettymys niin faneille kuin tavalliselle sukankuluttajalle. Flopin jälkimainingeissa Star Trekin jatko oli pitkään epävarmaa. Elokuvan lisäksi myös samoihin aikoihin käynnistetty Enterprise-televisiosarja oli ollut karvas pettymys. Enterprisen paukut eivät riittäneet vastaamaan entisen Star Trek -käsikirjoittaja Ronald D. Mooren vastakäynnistyneen Taisteluplaneetta Galactican huutoon.
Pitkän hiljaiselon jälkeen Star Trekin pelättiin vaipuvan vuosikymmeniä kestävään koomaan, aivan kuin alkuperäissarjan jälkeen. Onneksi maailmassa on ripaus oikeudenmukaisuutta, sillä lukuisista televisiosarjoista tuttu J.J. Abrams tarjoutui ottamaan Star Trekin siipiensä suojaan.
Fanien piirissä tämä uutinen aiheutti vastalauseiden ryöpyn. Abrams oli haastatteluissa maininnut pitävänsä Tähtien sodasta huomattavasti enemmän, mutta mies sai tuekseen Trek-nörteistä koostuvan tuotantotiimin. Kuudetta elokuvaa varten kaavailtu käsikirjoitus kaivettiin naftaliinista ja seikkailu sovitettiin nykystandardeille sopivaksi. Vuonna 2009 ensi-iltansa saanut elokuva nollasi kaikki vuosikymmenten aikana rakennetut Star Trekin peruspilarit, mutta aikamatkailun avulla tarinan rinnalle luotu metaversumi oli ratkaisuna pirun toimiva, sillä se mahdollisti tutun tarinan kertomisen kokonaan uudesta näkövinkkelistä.
Tarinassa tulevaisuudesta tullut romulaanien kaivosalus tuhoaa kapteeni Kirkin isää kuljettaneen USS Kelvinin. Vaihtoehtoinen tulevaisuuden historia kertoo kokonaan oman tarinansa alkuperäisen Enterprisen miehistön kohtaamisesta ja Lost-miehen ensiyritys osuu kerralla maaliin. Ystävyydestä ja yhteisten ponnistelujen tärkeydestä kertova elokuva on menevä seikkailuraina, joka jättää yhteiskuntakritiikin ja piilomerkitykset väliin toiminnan tieltä.
Hävyttömästi nostalgialla ratsastava toimintapläjäys on erittäin nautittava kokemus, vaikka tapahtumat rullaavatkin Trek-mittapuulla turhankin vauhdikkaasti. Abramsin visio tarjoaa hyvät lähtökohdat tulevaisuuden projekteille ja itse ainakin odotan vuodeksi 2012 lupailtua jatko-osaa. Star Trek on kulkenut uuteen elokuvaan tultaessa täyden ympyrän, mutta televisiosarjoja tarkastelemalla matka on vasta alussa. Vaikka elokuvat ovatkin tärkeä osa Star Trekin historiaa, brändin juuret ovat olleet alusta saakka televisiosssa. Alkuperäissarjan jälkeen telkku-Trek vaipui horrokseen, mutta heräsi 80-luvun lopulla horroksestaan. Uuden telkkaritulemisensa jälkeen Star Trek oli suositumpi kuin koskaan.
Uutta verta remmiin
Vuonna 1987, pitkän painostamisen jälkeen Gene Roddenberry palasi takaisin Star Trekin pariin televisiosarjan muodossa. Uusi sukupolvi on Star Trekin lopullinen läpimurto, sillä sarja keräsi jo pilotin esityksessä yli 27 miljoonaa katsojaa vastaanottimien ääreen.
Sarja sijoittuu 80 vuoden päähän alkuperäisestä televisiosarjasta ja pääosassa nähdään uusi galaksiluokan Enterprise uuden miehistön siivittämänä. Jos näitä kahta televisiosarjaa verrataan keskenään, Uuden sukupolvi on yleissävyltään huomattavasti alkuperäissarjaa vakavampi. Patrick Stewartin esittämä kapteeni Jean-Luc Picard on Kirkiä huomattavasti maltillisempi henkilö.
Tarinaan olennaisesti kuuluvana ulkopuolisena tarkkailijana Uudessa sukupolvessa nähdään Brent Spinerin esittämä androidi Data. Prototyypiksi jäänyt keinotekoinen elämänmuoto on Roddenberryn oma pinokkio, joka yrittää jatkuvasti ymmärtää ympäröivää maailmaansa. Data on äärimmäisen älykäs, mutta näennäisen tunteeton elämänmuoto, jota voidaan verrata alkuperäissarjan Spockiin. Kuudennen elokuvan tuhotessa Liiton ja Klingoneiden väliset jännitteet, aika oli kypsä entisen supervallan upseerille. Michael Dorn on Enterprisen turvallisuuspäällikkö Worf, ylpeä klingonsoturi, joka on ensimmäinen rotunsa edustaja tähtiliiton väreissä. Worf elää vahvasti rotunsa keskellä vallitsevan kunniakäsityksen mukaan, mutta hän on myös äärimmäisen taitava taistelija. Vaikka Uuden sukupolven henkilöhahmot ovat taustoiltaan lähes yhtä moniulotteisia kuin alkuperäissarjankin, ajankuva on ajanut rotuerottelun ohitse.
Myös Kylmä sota loppui sarjan viiden kauden aikana, mikä tarkoitti reformaatiota myös Star Trekin tarinajatkumon suhteen. Klingoneiden sijaan Uuden sukupolven vastavoimana toimivat vulkaanien sukulaiskansa romulaanit. Äkkipikainen suippokorvarotu on jatkuvasti sotajalalla Tähtiliiton kanssa ja parhaimmassakin tapauksessa rauha roikkuu löysässä hirressä. Vaikka romulaaneilla ei olekaan suoraa vertailukohtaa reaalimaailmassa, yhteydet arabikansoihin on helposti nähtävissä. Sarjan kanssa samaan aikaan sodittu Persianlahden sota on taustalla esille ja se kuvataan Liiton ja romulaanien välisinä rajaselkkauksina. Star Trekin maailmassa konflikti ei koskaan johda täysimittaiseen sotaan. Alkuperäissarjassa romulaanit rinnastettiin kommunistiseen Kiinan kansantasavaltaan, mutta Roddenberry on haastatteluissa kieltänyt jyrkästi kaikki poliittiset yhteydet.
Romulaanien luoja Paul Schneider on kertonut käsikirjoittaneensa romulaanit sananmukaisesti roomalaiseksi sivilisaatioksi, joka on jatkanut kehitystään avaruudessa. Rodun kotimaailma on kaksoisplaneetta, joka koostuu Romuluksesta ja sitä kiertävästä Remuksesta. Rooman myyttisten perustajakaksosten mukaan nimetty planeettakaksikko ruokkii entisestään mielikuvaa antiikin sivilisaation tähtimatkoista ja tämän vision viimeistelee planeettaa hallitseva senaatti.
Vietnam, Persianlahti, Korean sota ja Israelin nykytila ovat kuvattuna Uuden sukupolven tematiikassa varsin tarkasti. Yhdysvaltojen rooli maailmanpoliisina on sarjassa erittäin kärkevän kritiikin kohteena. sillä toisin kuin alkuperäissarjassa, Uusi sukupolvi sanelee säännöt muiden auttamiselle. Pääsääntönä tunnettu ohjenuora kertoo erittäin tarkkaan sen, kuinka muita kansoja autetaan. Liitto on pohjimmiltaan vain tarkkailijan roolissa, sillä vieraiden sivilisaatioiden on annettava kehittyä omaan tahtiinsa. Tulevaisuuden YK on sarjassakin rauhan asialla, mutta pyhä pääsääntö sanelee Tähtiliiton toiminnan huomattavasti alkuperäissarjaa tarkemmin. Kirkille ja kumppaneille ei tuottanut ongelmaa autella kivikaudelle jääneitä raakalaisia vaiheisten ja modernin teknologian avulla, mutta Picardille tämä oli jo kiellettyä. Tähtiliiton ja romulaanien valtakuntien välille vedetty puolueeton vyöhyke muodostui erääksi sarjan tärkeimmistä kerronnan välikappaleista. Vyöhyke oli toistuvasti kahden osapuolen kiistakapulana ja sitä loukattiin useaan otteeseen sarjan historian aikana. Uuden sukupolven alkumetreillä vyöhykettä oli rivien välistä tulkittavissa Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen vaikutuspiiriksi ja pyrkimyksiksi vaikuttaa siihen, Kun Neuvostoliiton luhistuminen lopetti kommunismin, puolueettomasta vyöhykkeestä tuli ehdottoman ja rikkomattoman rajan sijaan neutraali ja vaikutuspiirivapaa alue, jonka rajoja pystyi rikkomaan, mikäli yhteinen hyvä sitä edellytti.
Sarjan perusasetelma siirtyi liberaaliin suuntaan, kun taas alkuperäissarjaa voidaan kuvailla huomattavasti rohkeammaksi ja sotaisammaksi. Uusi sukupolvi välittää entistä kansainvälisemmän kuvan Tähtiliitosta, kun taas alkuperäissarja on huomattavasti amerikkalaishenkisempi.
Aika oli tehnyt Star Trekille pelkästään hyvää, sillä alkuperäissarjan ja elokuvien tasoittama tie oli nyt avoin Uudelle sukupolvelle. Seitsemänkautiseksi venynyt televisiosarja on alkuperäisen Star Trekin ohella eräs tieteisfiktion tärkeimmistä merkkipaaluista, sillä se viimeistään mursi padot myös muiden yrittäjien tieltä. Aikaisemmin televisioscifi on ollut synonyymi Star Trekille, sillä lukuun ottamatta amerikkalaisten 70-luvulla tuottamaa Taisteluplaneetta Galacticaa, tähtienvälinen matkustus on jäänyt televisiohistoriassa jatkuvasti lapsipuolen asemaan.
Tähtiportti ja etenkin Babylon 5 ovat eräitä tärkeimpiä Uuden sukupolven avulla syntyneitä uusia yrittäjiä. J. Michael Straczynski yritti myydä ideaa avaruusasemalla sijoittuvasta avaruusoopperasta Star Trekin tuottajille, mutta sikariporrasta tämä ei kiinnostanut. Hetki kaupankäynnin jälkeen Paramount tuuttasi ilmoille omaan Trek-universumiinsa sijoittuvan Deep Space Ninen, jonka tapahtumapaikkana oli - yllätys yllätys – avaruusasema.
Babylon 5 kertoo tarinan neutraalille maaperälle perustetusta avaruusasemasta, joka toimii viiden galaktisen rodun kohtaamispaikkana. Sarjan pohjavire on huomattavasti Star Trekiä synkempi, vaikka yhteen hiileen puhaltava perusasetelma on molempien sarjojen kantava voima. Babylon 5 eroaa aikansa Star Trekista myös tarinaltaan, sillä Babylon on jatkuvajuoninen. Avaruusasemalle sijoittuva tieteisooppera kertoo muinaisista Varjoista, jotka palaavat ottamaan yliotteen galaksista. Keskenään kinastelevien muukalaisrotujen on hetkeksi unohdettava omat erimielisyytensä yhteisen hyvän edessä ja yhdistettävä voimansa ikiaikaisen vihollisen torjumiseksi.
Babylon 5 paljastui nopeasti lähes Star Trekin veroiseksi tieteissarjaksi, mutta tuotantoyhtiön lyhytnäköisyys onnistui tappamaan mielenkiintoisen tarinajatkumon jo ennen kuin se ehti kunnolla käyntiin. Star Trekiin verrattaessa yhden sarjan ja pienemmän spin-offin poikinut Babylon on vain pelkkä pikkutekijä. Uuden sukupolven vanavedessä Star Trek kaupallistui ja yksinkertaistui. Trek-jatkumoon lisättiin kaksi sisarsarjaa, Deep Space Nine ja Voyager. Liiton avaruusasemalle sijoittuva Deep Space Nine oli mukiinmenevä, mutta varsin poikkeava Star Trek -tuoteperheen vesa. Epäonnistunut Voyager lähes tuhosi Star Trekin peruspilarit ja ajoi instituution elinaikansa pahimpaan kriisiin.
Huomioitavaa Voyagerin ja Deep Space Ninen kohdalla on se, että molempien sarjojen tematiikka yksinkertaistui ja edeltäjistään poiketen ote reaalimaailmaan lipesi. Uuden aallon Star Trek -sarjat olivat irrallaan todellisuudesta ja pelkkä tieteisfantasia ei enää onnistunut täyttämään fanien odotuksia. Yksinomaan tämä ei tietenkään selitä huonoa menestystä, mutta se on varmasti osasyyllinen alamäkeen. Roddenberryn menehdyttyä Star Trek lipui ahneiden pukumiesten haltuun, joka valitettavasti näkyi tarinoiden yleisessä laadukkuudessa. Sinänsä lahjakkaat käsikirjoittajat unohtivat Star Trekin tärkeimmät peruskonventiot: yhteen hiileen puhaltamisen, optimismin ja pasifistisen lähestymistavan ongelmiin. Kun tuottajat yrittivät arvata kansan tahtoa, lopputulos ei osunut kumpaankaan maaliin. Tavalliset sukankuluttajat nyrpistivät naamaansa ja nörtit hylkäsivät suosikkisarjansa yksinkertaistamisen vuoksi.
Kymmenennen elokuvan flopatessa brändiä yritettiin herätellä henkiin Tähtiliiton alkuajoista kertovalla Enterprise-sarjalla. Mielenkiintoisista asetelmistaan huolimatta Enterprise ei onnistunut nousemaan kiintotähdeksi Star Trek -taivaalle ja tuotantoyhtiö lopetti sarjan tekemisen neljännen tuotantokauden jälkeen.
JJ Abramsin luotsaama Bad Robot -tuotantoyhtiö teki sen, mitä kansa odotti ja fanit pelkäsivät. Lost-, Alias- ja Fringe-televisiosarjoista tuttu tuottajanero tarttui rohkeasti kuoleman kielissä taistelevaan tieteisklassikkoon ja siirsi sen ennakkoluulottomasti uudelle vuosituhannelle. Vaikka tarina jatkuu toistaiseksi vain valkokankaalla, suunta on ensimmäistä kertaa vuosiin sellainen, että fanit voivat rehellisesti myöntää olevansa Trekkereitä.
Star Trek on kohta viisikymppinen. Se on äärimmäisen pitkä aika televisiosarjalle - puhumattakaan tieteissarjasta. Toivon lämpimästi, että uudet ja taas uudet sukupolvet löytävät sarjan ja kenties jopa tieteishuntuun kätketyt piilomerkitykset.
Roddenberryn positiivinen tulevaisuuskuva on tavoittelemisen arvoinen. Toivottavasti se joskus toteutuu. Pieni hippi minussa elättelee vieläkin toiveita yhdistyneestä ihmiskunnasta, joka hylkää erimielisyytensä ja nostaa rohkeasti katseensa kohti tähtitarhoja.
Juho Kuorikoski
