Ukraina on yksi itäisen Euroopan suurimmista maista jolla on valtavan pitkä ja kunniakas historia. Siitä tiedetään lännessä hämmästyttävän vähän.
Historiansa aikana Ukrainassa on ollut vallassa niin Kreikan imperiumi kuin mongolitkin. Myöhemmin alueen slaavilaisuus alkoi voimistua ja vallassa olivat erilaiset kasakkaryhmittymät. Kylmän sodan aikana Ukraina oli Neuvostoliitolle tärkeä viljan tuottaja. Lisäksi Ukrainalla oli valtava sotilaallinen merkitys laajojen alueidensa ja hyvien satamiensa vuoksi. Olen matkaillut aiemmin useissa Itä-Euroopan maissa Venäjä mukaan lukien, mutta Ukraina oli jostain syystä jäänyt väliin.
Kesällä 2010 kaveriporukassa päätimme, että Tsernobyl on nähtävä. Ei siis muuta kuin kalenterit esille ja sopivaa päivää etsimään. Matkat Suomesta Ukrainaan sujuvat yllättävän edullisesti. Edestakaisin pystyy lentämään jopa kahdellasadalla eurolla, jos mikä vain aika käy. Suorat lennot ovat luonnollisesti hieman kalliimpia, mutta kyllä niitäkin löytyy.
Matkustaminen Ukrainaan on mutkatonta. Riittää, että omistaa voimassa olevan passin ja matkavakuutuksen. Viisumia ei ainakaan tällä hetkellä tarvita, mutta asia on hyvä varmistaa ennen matkalle lähtöä. Matkavakuutuksen kattavuus on tärkeää, sillä terveydenhuolto Ukrainassa ei ole välttämättä Suomen tasolla. Majoitusvaihtoehtoja löytyy hostelleista huippuhotelleihin. Myös hintahaarukka on tämän mukainen. Halvimmillaan säällisen majoituspaikan saa viidellä eurolla, kalleimmillaan hotellihuoneesta joutuu pulittamaan satoja euroja. Kaikki on kiinni siitä, mitä vaatii.
Itse emme matkustaneet suorinta reittiä, vaan koukkasimme ensiksi Venäjän kautta ystäviä tervehtimässä Pietarissa. Varsinaisesti edulliseksi tämä ei tullut, sillä lennot Pietarista Kiovaan ovat suunnilleen saman hintaisia kuin Helsingistäkin. Lisäksi junamatka Pietariin ja Venäjän viisumi maksavat reilusti toistasataa euroa.
Lennossa Pietarista Kiovaan ei ole mitään muuta erityistä koettavaa kuin lentoasema, joka on Pietarissa masentavan ahdas ja hidas. Aikaa ja kärsivällisyyttä siis tarvitaan. Moskovasta pääsee Kiovaan myös junalla, mutta matka on yllättävän kallis eikä kovin kilpailukykyinen halpalentojen rinnalla. Hieno kokemus se varmasti olisi.
Kun kone laskeutui Kiovaan, oli olo jännittynyt: kuinka monimutkaisia rajamuodollisuudet ovat? Perinteisesti entisen Neuvostoliiton valtiothan ovat rakastaneet byrokratiaa, pieniä huonolle paperille painettuja lomakkeita ja leimoja. Tälläkään kertaa odotuksia ei petetty. Ennen passintarkastusta jokaisen matkailijan tuli täyttää maahantulolomake joka oli painettu postikortin kokoisille, ohutta paperia oleville lapuille. Jostakin syystä kaikissa entisen Neuvosoliiton maissa rakastetaan lomakkeita, joiden rivit ovat hieman liian pieniä kirjoittamista varten.
Lomakkeet olivat sentään onneksi englanniksi, ukrainaksi painettujen ohjeiden tulkitseminen olisi ollut kenties vaikeampaa. Lomakkeen sisällösssä ei sinänsä ole tottuneelle Venäjänkäville mitään ihmeellistä – hotellin osoite, nimitiedot ja arvokkaat matkatavarat. Ukrainan erikoisuus on se, että passintarkastuksen yhteydessä annetaan toinen osa maahantulokortista matkailijalle. Tätä lippusta sitten tarvitaan, että maasta pääsee pois. Huhujen mukaan paperi ei ole aivan välttämätön, mutta emme viitsineet kokeilla, mitä lippusen hävittämisestä seuraa...
Lentokentältä juna-asemalle kulkeva bussi löytyi vaivatta. Enemmän päänvaivaa tuotti kartan mukaan aivan juna-aseman vieressä olevan metroaseman löytäminen. Sisäänkäyntiä kun ei oltu merkitty mitenkään.
Kiova on suurkaupunki hyvässä ja pahassa. Kahden ja puolen miljoonan asukkaan kaupunki on hämmästyttävä sekoitus modernia ja vanhaa. Keskusta on yllättävän siisti ja matkailuystävällinen. Mikäli mielii kauemmaksi, metro toimii hyvin. Tosin kovin kaukana keskustasta ei ole turistille paljonkaan nähtävää – ellei sitten ole mieltynyt Neuvostoliiton aikaisten betonilähiöiden fiilistelyyn ja valokuvaukseen.
Kiovan upein matkailunähävyys on aivan keskustan tuntumassa sijaitseva Kiovan luolaluostari, jonka sadan hehtaarin alueella saa vietettyä helposti parikin päivää eväiden kanssa kierrellen vanhoja kirkkoja, kryptia ja ylipäätään elämällä toiminnassa olevan luostarin rauhallisessa tunnelmassa.
Miljoonakaupungin häly katoaa muurien ulkopuolelle ja reppumatkailija saa virkistyä rauhassa vaikkapa Tsernobyliin tutustumista varten. Kiova on myös mahtava paikka kokea ruokaelämyksiä. Ehkä tyypillisintä ukrainalaista ruokaa on bors-keitto. Joka ravintolassa on keitolle oma resepti ja variaatiot ovat valtavia. Keitto voi olla niin kylmää kuin lämmintäkin. Aloitimme jokaisen ruuan keitolla, tätä kannattaa muidenkin kokeilla!
Jokaisen reppumatkailijan pakollinen kohde Ukrainassa on Tsernobyl, vaikka matka vaatikiin hieman järjestelyjä. Muutama paikallinen yritys järjestää matkoja Pripjatiin ja Tsernobylin voimala-alueelle. Varaukset kannattaa tehdä hyvissä ajoin etukäteen, sillä lupien järjestäminen osallistujille kestää muutaman päivän.
Pripjatin kuollut kaupunki on repäisevä kokemus. Kolmessakymmenessä vuodessa puut ovat löytäneet reittinsä asfaltin läpi, juuret murentavat rakennusten betonia ja joka paikassa näkyy jälkiä katastrofista. Pripjatia ja voimala-aluetta pääsee ihmettelemään sadan euron retkellä kokonaisen päivän, joskin hyvin ohjatusti. Alueella on vieläkin paikkoja, joissa säteily on vaarallisen voimakasta. Kaupungin rakennukset murentuvat hyvää vauhtia, joten tosielämän Stalkereilla alkaa olla kiire, jos haluaa saada matkallaan selkeän kuvan siitä, millainen kaupunki Pripjat oli. Säteily ei ole ohjeita noudattavalle suuri uhka. Säteilyannoksen sanotaan vastaavan suurinpiirtein mannerten välistä lentoa. Ei siis kovin vaarallista.
Kiovaan tutustumiseen ja Tsernobylin päiväretkeen saa kulutettua helposti viikon. Mikäli aikaa on enemmän kannatta suunnata Etelä-Ukrainaan. Seurueemme suuntasi Kiovan jälkeen Odessaan joka on aivan toisenlainen kokemus kuin Kiova. Odessa on ollut vuosisatojen ajan vilkas satamakaupunki. Meren läheisyys ja pitkät perinteet matkailussa näkyvät kaikkialla. Turistien on helppo löytää palveluita, hostelleja ja hotelleja on paljon, kuten myös ravintoloita. Yllättävää kyllä, hintataso on selvästi korkeampi kuin Kiovassa. Odessan vähemmän lännessä tunnettu puoli on sen eloisa klubikulttuuri. Kaupungista löytyy yökerhoja, joissa voi tanssia aamuun asti rantahietikolla palmujen katveissa. Ei siis ihan sitä mitä Ukrainalta ensimmäiseksi odottaisi.
Vaikka Odessa ja Etelä-Ukraina on se tyypillisin suunta, on myös pohjoisessa paljon nähtävää. Ukraina on valtava maa, jossa voi helposti viettää reppumatkaillen vaikka kuukauden. Syvälle juurtuneet käsitykset Ukrainan vaarallisuudesta voi heittää roskakoriin. Maassa pärjää mainiosti kun osaa hieman venäjän alkeita ja pitää järjen päässä, aivan niin kuin missä vain. Syrjäseuduilla matkatessa saa varautua siihen, ettei kaikki aina toimi aivan niin kuin pitää. Maassa on pitkät perinteet byrokratiassa ja tämä näkyy. Toisaalta pienet vaikeudet vaikkapa junalipun ostamisessa ovat usein niitä parhaita muistoja matkasta!
Teksti ja kuvat: Mikko Nieminen
